LAULU

TERAPEUTTINEN LAULU

Hoitavan laulun kehitti ruotsalainen laulajatar Valborg Werbeck-Svärdström. Hänen mukaansa koko ihminen soi ja jokaisella on lauluääni, joka vain odottaa vapautumistaan. Ääni on hyvin henkilökohtainen ja kertoo meidän virityksemme ja vireytemme tilanniin fysiologisella, sielullisella ja henkisellä tasolla. Sairaana ei ääni kulje eikä kuulu.

Laulaen voidaan tuoda esiin sellaista mihin puhe ei yllä. Se on luonnollinen ja yksinkertainen tapa

olla läsnä ja ilmaista itseään. Laulaessamme olemme yhtä aikaa yhteydessä itseemme ja ympäristöömme.

Lauluterapiaa käytetään samoin kuin muitakin antroposofisia terapioita. Ulkomailla usein hoitojakson määrää lääkäri, diagnoosin pohjalta. Omaehtoisesti lauluterapiaan hakeuduttaessa keskitytään yleisemmällä tasolla terveyttä ja tasapainoa lisääviin harjoituksiin.

Terapeuttisen laulun työkaluna on ääni, kuuntelu, hengitys ja lempeä liike. Näiden elementtien

yhteen virittäminen ja aktivoiminen on keskeistä. Aikaisempaa kokemusta laulamisesta ja omasta lauluäänestä ei tarvita voidakseen hyötyä lauluterapiasta. Ensisijainen tarkoitus ei ole antaa laulun opetusta, vaan saattaa ihminen tietoiseksi omista voimavaroistaan äänen ja kuuntelun avulla.

Lauluharjoituksista on apua esim. hengityselinsairauksissa (astma, käheys, tulehduskierre), krooninen kipu, korkea/matala verenpaine, stressi, sekä monet elämäntilanteet joihin liittyy elämänilon tai itsevarmuuden puute, toivottomuus, masennus, uupumus, tarkoituksettomuus, viha ja suru.

”Keinutan kaikua,

Souatan sointia,

tuuditan tunteeni lasta,

puolet sen sielua omaani on,

ja puolet on taivahasta”

L. Onerva